Taateli palleroita & kohtaamisia

Ystäväni muutti provinssiin kaksi vuotta sitten. Spontaanit tapaamiset ovat nyt mennyttä aikaa, mutta tapaamme 3-4 krt. vuodessa syntymäpäivien merkeissä. Tänään oli ystäväni syntymäpäivä, ja vein hänelle viisi varjoliljaa äitini puutarhasta. (Toin liljat Suomesta, ja ne neljä oli jo hieman nuukahtaneita, mutta ne keväällä kuulemma nousee uudelleen, kun ne nyt heti istuttaa.)

Olemme tutustuneet näiden syntymäpäivien, adventti- ja pääsiäistapaamisten myötä myös ystäväni perheeseen ja ystäviin. Kun saavuimme, tuli ystäväni ystävä tervehtimään sormi pystyssä sanoen:"No no, missäpä olitte kesäkuussa, kaipasimme teitä, mukava nähdä!" Ja niin iltapäivä kului rattoisasti turisten ja kuulumisia vaihdellen. Ystäväni on lapsensa reuma-sairauden puhkeamisen jälkeen muuttanut koko perheen ruokavaliota, poistaen gluteenin, valkoisen sokerin ja maidon, joka on vaikuttanut positiivisesti pojat olotilaan: Kivut ovat vähentyneet, ja poika liikkuu paljon aiempaa enemmän, kun juoksu, hyppiminen ja muu ei koske. Niimpä sämpylät, kakut ja muut herkut olivat maidottomia, gluteenittomia ja sokerittomia. Varsinkin taateli-palleroiset olivat niin herkullisia, että laitanpa ohjeen tähän:

Taateli-pallerot

6 dl manteleita
6 dl taateleita (silleen aika mehukkaita, ei ihan kuivan rutisia)
1 tl. kanelia
1/2 tl. jauhettua vaniljaa
1/4 tl. jauhettua neilikkaa
1/4 tl. jauhettua kardemummaa
1 luomu appelsiinin raastettu kuori ja puristettu mehu
puhdasta kaakaojauhoa (sitä ihan mustaa siis)

Laita kaikki foodprosessoriin lukuunottamatta appelsiinin mehua, -kuorta ja kaakaojauhetta. Aja kaikki ainekset sillä prosessorilla tasaiseksi massaksi. Ota massa kulhoon, ja sekoita siihen appelsiinin mehu - ja kuori. Pyöritä massasta pieniä palleroita, ja kasta ja pyöritä ne kaakaojauheessa.


Kotiin ajellessa juteltiin miehen kanssa, kuinka vuodet ovat kuluneet nopsaan: Ystäväni tytär ja meidän esikoinen olivat saman perhepäivähoitajan luona pienenä, ja siitä saakka olemme pitäneet yhteyttä. Paljon on tapahtunut, ja vaikka nyt tapaamme vain 3-4 krt. vuodessa, se ei tunnu missään, vaan jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Ja kuinka kiva on myös ollut saada uusia tuttavia, tavallaan touhukas ja sosiaalinen ystäväni on "magneetin" tavalla luonut pienen verkoston, joka kokoontuu hänen luonaan.

Ulkona sataa vettä, jotta iltalenkki jää huomiseen. Löysin nättiä mohair-lankaa lanka-kangas-kaapista, ja aloitin semmoisen ponchon virkkauksen. Pian istahdankin sohvalle, ja rentoudun virkaten, tv:stä tulee sopivasti tunnin kuluttua kunnon vanha englantilainen Barnaby-krimi, jonka kuiva huumori on poikaa sateisena lauantai-iltana.